Aivosairaudet ovat iso piilossa muhiva pommi, joista Riihimäen vaalikeskusteluissa ei ole juurikaan keskusteltu. Siksi avaan keskustelun aiheesta.
Jos aivosairauksien yhteiskunnalle ja kansalaisille aiheutuvia kustannuksia verrataan vaikkapa hävittäjähankintaan, on kyse samasta 10 miljardista eurosta. Erona on se, että aivosairauksien osalta summa tulee suoritettavaksi joka vuosi. Summa on noin 4 kertainen verrattuna esimerkiksi syöpiin ja verenkiertosairauksiin. 45 vuotta täyttäneistä naisista joka toinen sairastuu aivosairauteen ja miehistäkin noin kolmasosa jossakin vaiheessa elämäänsä. Neljännes sairastuneista on työikäisiä.
Kyse on kaikkien sukupolvien asiasta, johon tulisi kiinnittää huomiota aina lastenneuvolasta ja kouluterveydenhuollosta lähtien. On tärkeää, että pään vammoja ehkäistään, että aivoja ei ylikuormiteta digitaalisilla laitteilla ja että uni on riittävää. Lasten ja nuorten kohdalla on sekä vanhemmilla että lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla sekä mahdollisuus että velvollisuus puuttua haitallisiin tekijöihin.
Ikääntyneet ja Alzheimerin tauti ovat toki suurin yksittäinen potilasryhmä. Tämä tiedetään, mutta ei sitä, että jopa 40 % Alzheimeriin sairastumisista olisi ehkäistävissä. Keinoja ovat mm. verenpaineen oikea hoito, diabeteksen ehkäisy, tupakoinnin ja ylipainon hoitaminen, liikunnan lisääminen, ruokavaliovalinnat, alkoholin käytön rajoittaminen, sosiaalinen aktiivisuus ja masennuksen hoitaminen.
Ennaltaehkäisyn osalta työterveyshuolto ja työikäisten tietoisuus asiasta ovat avainasemassa. Kyse ei ole sairausryhmästä, jota ”suvussamme on aina ollut”. Työikäisten masennuksen ja aivoterveyden yhteyttä ei myöskään ole riittävästi tiedostettu. Aivojen sairauksiin voi liittyä häpeää, joka pitkittää hoitoon hakeutumista.
Aivosairauksien hoito Suomessa on kehittynyt viime vuosina suurin harppauksin ja kuolleisuus on laskenut merkittävästi. Olemme Euroopan kärkimaita aivosairauksien hoidossa.
Istuvan hallituksen hallitusohjelmassa ei asiaa ole huomioitu eikä hallitusohjelman talousraamissa ole asialle varattu rahaa. Hoitotakuulainsäädäntöä ei vieläkään esitelty. Pelkkä rakenteiden uudistaminen ei riitä takaamaan hoitoonpääsyä lompankon koosta riippumatta. Myös oikeus kuntoutukseen on turvattava lainsäädännöllisesti, muuten se jää tyhjäksi hyväksi tavoitteeksi. Hallituksen vähäinen kiinnostus asiaan ihmetyttää, sillä muistisairauksien määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan Suomessa 10-20 vuoden välein. 2020 oli 125 000 muistisairasta ja vuonna 2030 heitä on 250 000. Valtakunnan politiikalla on selvä kytkös kunnan kykyyn hoitaa asioitaan, ja siksi myös kuntavaaleissa on tärkeää ottaa äänestämällä kantaa asioiden kehittämiseen kuntalaisten näkökulmasta.
Huoleni Riihimäen ja Kanta-Hämeen osalta liittyy siihen, että Kanta-Häme on toistuvasti todettu maakuntien joukossa pahnan pohjimmaiseksi aivosairauksien ehkäisyssä. Sote-uudistuksen myötä ennaltaehkäisy on jäämässä merkittävässä määrin kunnan vastuulle, mutta aivoterveyden ammattilaiset tulevat siirtymään hyvinvointialueiden palvelukseen, jos eduskunta hyväksyy vireillä olevan lakiesityksen. Kuka kunnissa tunnistaa riskihenkilöt, kuka huolehtii varhaisesta puuttumisesta ja miten varmistetaan viiveetön hoitoon hakeutuminen?
Riihimäellä on syytä tarttua toimeen ja laatia hallintokuntien rajat ylittävä ”aivo-strategia”. Esimerkiksi liikunnan tai kulttuuripalvelujen käytön aktivointia on tarkasteltava eri näkökulmista samoin kuin tapaturmien ehkäisyä. Joissakin paikoissa mattoja tuuletaan ulkona useammin kuin ikääntyneitä ja tähän voidaan saada korjausta myös kunnan toimenpitein. Ikääntyneiden säännöllinen ja monipuolinen ruoka on osa aivoterveyttä ja kunta voi edistää sitä esimerkiksi hankkimalla ateria-automaatteja ikääntyneille omakustanteisesti vuokrattavaksi. Aivoterveyden edistämisessä tarvitaan paljon ohjausta ja neuvotaa sekä vertaistukea. Olen Inkilänhovi ry:n hallituksen puheenjohtaja. Siinä ominaisuudessa olen seurannut sekä Terveystietotuvan että av-ryhmän toimintaa. Nyt Covid 19 -epidemian aikana toiminta on ollut tauolla, mutta pidän ensiarvoisena, että terveyskeskus tekisi konkreettista ja näkyvää yhteistyötä neuvonta- ja ohjaustoiminnassa järjestöjen ja yritysten kanssa nimenomaan aivoterveyden edistämisessä.