Oma Hämeessä on käynnistetty muutosneuvottelut kotihoidon uudelleen organisoimiseksi. Tämä on hyvä asia, sillä kotihoidon palveluiden tilanne on alueellamme haastava. Jos kotihoitoa ei pystytä tuottamaan riittävästi on seurauksena raskaampien palveluiden tarpeen lisääntyminen ja palveluita pystytään tuottamaan entistä pienemmälle joukolle. Merkkejä palvelujärjestelmän kestävyyden vaarantumisesta päivystyksissä ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on jo olemassa.
Ns. mitoituslain voimaan tulon jälkeen on kotihoidon käynnit romahtaneet. THL:n tilaston mukaan vuonna 2022 tehtiin 1,8 miljoonaa kotihoidon käyntiä vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Myös ympärivuorokautisen palveluasumisessa on syntynyt outo tilanne; hoitajien määrä on viime vuonna jonkin verran kasvanut, mutta silti paikkoja on suljettuna yli 3 000 koko Suomessa siksi, että lain edellytyksiä ei pystytä muutoin täyttämään. Ympärivuorokautisen hoivan mitoitus on nousemassa 1.4.2023 lähtien 0,65:een ja 1.12.23 lähtien 0,7:ään. Nämä muutokset tulevat syventämään em. kriisiä entisestään. Lakimuutosten peruminen nopeasti ei ole mahdollista ja uusia hoitajia ei lähikuukausina ilmesty mistään.
Menossa olevien muutosneuvotteluiden yhteydessä on hyvinvointialueella kartoitettava paitsi julkiset myös kaikki yksityiset resurssit. Tilannetta on ajateltava asiakkaiden näkökulmasta. Asiakkaalle ensisijaista on se, että palvelua saa oikea-aikaisesti ja palvelutarvetta vastaten kuten asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmatkin edellyttävät. Toissijaista on se, tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen toimija. Myös palvelun laadun on vastattava sovittua riippumatta palveluntuottajatahosta.
Hyvinvointialueen tuottamat palvelut tuotetaan veronmaksajien rahoilla ja asiakasmaksujen osalta noudatetaan asiakasmaksulakia. Nyt on oikea aika asettaa asiakkaat myös palveluiden rahoituksen osalta tasavertaiseen asemaan riippumatta siitä kuka palvelun tuottaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kotihoidon palvelusetelin arvon on oltava palvelusetelilain 7 §:n mukaisesti kohtuullinen verrattuna julkisen oman tuotannon kustannuksiin. Asiakkaat eivät kaipaa poliittisista yksityisen ja julkisen vastakkain asettelua vaan toimivia arjen palveluita.
Ikääntyneiden kotihoidossa ja kotona asumista turvaavissa tukipalveluissa pienet ja keskisuuret yksityiset palveluntuottajat pystyvät lisäämään palveluaan, jos vain tuottamisen reunaehdot saatetaan samalle tasolle kuin mitä ne verorahalla kokonaan katetussa palvelussa ovat.
Seuraavalla hallituskaudella on eittämättä edessä soten ja ikääntyneiden palveluiden lainsäädännön perkaus. Työhön on ryhdyttävä ikäihmisten palveluiden kokonaisuudistuksen kautta. Tämä uudistuksessa tulee rakentaa edellytykset mm. työvoiman joustavalle käytölle, tehtävärakenteiden järkevöittämiselle, teknologian käytön mahdollistamiselle ja tiedolla johtamiselle.