Eduskunnan hyväksymä sote-paketti tuo tullessaan mittavan hallinnon muutoksen reilun vuoden kuluttua (1.1.2023 lähtien). Valmistelua on leimannut kiire jopa siinä määrin, että eduskunta tuli vahingossa kumonneeksi lakipakettia hyväksyessään mm. kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain. Nyt asia joudutaan pikaisesti korjaamaan lain oltua voimassa päivän.
Vesa Mauriala kirjoitti Aamupostissa 2.7.2021 tulevista aluevaaleista ja katsoo niiden lisäävän demokratiaa. Hän perustelee asiaa mm. sillä, että vaalien kautta kansalaiset voisivat paremmin varmistaa sitä, että hallinnon kärkeen nousee henkilöitä, jotka ymmärtäisivät jotakin sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja että sotessa on kysymys niin isoista asioista, että niitä ei enää kuntien lautakunnissa pystyttäisi ohjaamaan.
Aluevaltuustot tullaan valitsemaan suorilla vaaleilla ilman kuntayhtymissä käytettyjä äänivaltaleikkureita. Tämä merkitsee sitä, että maakunnan keskuskaupunki saa väkimääränsä myötä erittäin vahvan aseman. Kuudella alueella keskuskaupungin väkiluku on yli puolet hyvinvointialueen väkiluvusta ja viidellä alueella se on yli 40 %. Ehdolle saa asettaa 1,25 kertaisen määrän ehdokkaita valtuustoon valittavien määrään nähden. Valtuustojen koko tulee olemaan 59 – 89 valtuutettua.
Puolueet yrittävä luonnollisesti maksimoida omaa tulostaan ja siksi väkirikkaat alueet painottuvat myös ehdokasasettelussa. Vuoden 2017 kuntavaalikäyttäytymisen perusteella arvioituna näyttää siltä, että monia pieniä kuntia on jäämässä kokonaan ilman aluevaltuutettuja ja monet saavat läpi vain yhden edustajan (https://toivoajatuspaja.fi/aluevaltuustoselvitys/). Aluevaaleissa asetetaan ehdokkaita vain pieni osa siitä, mitä kuntavaaleissa on mahdollista asettaa. On mahdollista, että useissa pienissä tai keskisuurissakin kunnissa tullaan tilanteeseen, että esimerkiksi kunnan hallituksen tai valtuuston puheenjohtajan tasoinen poliitikko ei pääse läpi aluevaltuustoon.
Kanta-Hämeessa on asukkaita noin 170 000 ja kuntia yhteensä 11. Kolmen suurimman kunnan asukasluvut ovat Hämeenlinna noin 68 000, Riihimäki noin 29 000 ja Forssa noin 17 000. Kolme suurimman kaupungin väkimäärä on yhteensä 114 000 eli liki 70 % ja lopuille 8:lle kunnalle jää yhteensä 30 %. Riihimäen osuus on väkimäärän perusteella noin 17 %.
Mielestäni kansalaisten mahdollisuudet varmistaa sitä, ketkä heidän sosiaali- ja terveyspalveluidensa kehittämisestä päättävät, vähenevät eivätkä lisäänny kuten Mauriala näkee. Olen täysin samaa mieltä siitä, että sosiaali- ja terveysasioista päättävien tulee olla henkilöitä, jotka ovat perillä sosiaali- ja terveydenhuollon parantamisen reunaehdoista. Parhaallakaan ideologialla kun ei pystytä korvaamaan sitä asiantuntemusta, jota hoidon ja hoivan vaikuttavuuden ja laadun parantaminen edellyttää. Myös taloutta tulee pystyä suunnittelemaan siten, että kansalaisten hyvinvointi lisääntyy eikä vähene. Tämä on merkittävä uhka myös uudistuksen tavoitteiden toteutumisen ja onnistumisen näkökulmasta.
Kuntien verotulojen kutistuminen noin kolmannekseen ja käyttötalouden puolittuminen luo vaikean tilanteen monessa velkaisessa kunnassa. Kuntien velkataakkaa uudistus ei kevennä ja kansalaisten verorasitus uhkaa nousta uuden hallinnon portaan ja sen verotusoikeuden kautta. Uudistus siirtää soteen liittyvän päätösvallan suureksi osaksi kunnilta ministeriölle, ja osin hyvinvointialueille ja siksi pidän tärkeänä että myös me riihimäkeläiset heräämme puolustamaan omia lähipalveluitamme.