Yhteiskunnallinen keskustelu Oma Hämeen palveluista on erittäin tarpeellista yhteisten linjojen löytämiseksi. Ratkaisuja ei kuitenkaan löydetä uhkakuvia ja pelkästään haittoja listaamalla. Negatiivinen sotepuhe jyrää jalkoihinsa mm. uudet ajanmukaiset lähipalvelut kuten digiklinikka, chat-palvelu ja muut koko aluetta koskevat kehitysaskeleet.
Parhaillaan pohditaan aluehallituksen päättämää selvitystä erikoissairaanhoidon palveluiden järjestämistä ja ikääntyneiden osastohoitoa. Tarkoituksena on löytää kokonaistaloudellisesti ja laadullisesti parhaita ratkaisuja poliklinikkatoiminnan ja eräiden vuodeosastojen toiminnan sisältöön. Hyvinvointialueen järjestämisvastuu on selkeä; palveluita ei olla lopettamassa.
Perusteltuja kysymyksiä ovat mm., miten rajalliset resurssit (mm. koulutettu työvoima ja kalliit tutkimuslaitteet) saataisiin tehokkaampaan käyttöön. Ja olisiko syytä muuttaa toimintasisältöä joillakin osastoilla ja mikä on tilanne Assin valmistuttua.
Oma Hämeen väestö (170 000) jakaantuu kolmeen seutukuntaan (Hämeenlinnan seutu 94 000, Riihimäen seutu 44 000 ja Forssan seutu 33 000). Väkimäärä on esh:n järjestämisen näkökulmasta pieni ja pirstaleinen. Soten pohtiminen vain kotikunnan näkövinkkelistä on houkuttelevaa ja ymmärrettävää. Aluehallituksen ja -valtuutettujen on kuitenkin jo yksistään lainsäädännön perusteella päätettävä asioista koko alueen väestö edellä. Ajureita ovat mm. palvelun laatu, saatavuus, asukkaiden tasavertaisuus ja tehokas veroeurojen käyttö.
Alijäämäisessä taloudessa ollaan kuin harakka tervatulla sillalla. Kun lisäät rahaa jonnekin tai jätät jonkun säästöpotentiaalin käyttämättä, on jostakin muusta palvelusta tingittävä. Päätökset ovat vaikeita, koska ne vaikuttavat ihmisten arkeen. Rahat tulevat pääosin valtiolta ja olemme tiukasti VM:n ja STM:n ohjauksessa toisin kuin aiemmin kuntajärjestelmässä.
Muisti ja varsinkin poliittinen muisti voi olla kovin lyhyt. Hyvinvointialueet toimeenpanevat v. 2021 historiallista lakipakettia ml. alueiden rahoituslaki. Kyse ei ole Orpon ”leikkauslinjasta” vaan Marin-Kiuru-Saarikko hallituksen hyvinvointialuelainsäädännön toteuttamisesta.
Tulevalla valtuustokaudella tarvitsemme Oma Hämeessä päättäjiä, jotka kykenevät uudistamaan perustason lähipalveluita kestävälle pohjalle ja jotka ovat soten tietojohtamisen osaajia. Katse on oltava tulevaisuudessa ja välttämättömien palveluiden turvaamisessa. Maan talous tulee olemaan vielä pitkään haastellinen täysin riippumatta hallitusten väristä. ”Pirujen maalailu seinille” ei kehitä sotea sen paremmin työntekijöiden, asiakkaiden kuin päättäjienkään näkökulmasta vaan lisää vastakkainasettelua.