Pääsenkö lääkäriin, vaikka en omista älypuhelinta? Saanko hoivaa kun sitä tarvitsen? Isoja arjen kysymyksiä ikääntyvälle ihmiselle ja suomalaiselle yhteiskunnalle.
Suomen sote-henkilöstön määrä ei poikkea merkittävästi muista maista. Siitä huolimatta olemme niin Kanta- ja Päijät-Hämeessä kuin muuallakin tilanteessa, jossa asiakkaat odottavat palveluitaan yli määräaikojen, päivystykset sakkaavat ja odotusajat kiireettömään erikoissairaanhoitoon ovat pitkiä. Hyvinvointialueiden talousarviot vuodelle 2023 ovat yhteensä 1,5 miljardia euroa alijäämäiset. Oma-Hämeessä puuttuu noin 30 meur ja Päijät-Sotessa toistakymmentä miljoonaa euroa.
Haasteiden taustalla on monia syitä. Esimerkiksi viime vuosina on säädetty osin epätarkoituksenmukaisia ja huonosti ajoitettuja lakeja, ammattilaisten työnjako on vääristynyttä ja asenteet teknologiaa ja digitalisaatiota kohtaan ovat torjuvia. Toki taustalla ovat myös demografian karut tosiasiat; väestö vanhenee ja työelämään tulevat ikäluokat pienenevät jatkuvasti alhaisen syntyvyyden johdosta. Häme ikääntyy nopeasti. Myös ikäsyrjintää on Suomessa liian paljon.
Tulevan hallituskauden päättäjillä on suuri vastuu. Vippaskonstit eivät riitä, kun on ratkaistava kiristyvän julkisen talouden haasteita, korjattava lakeja, paikattava palvelujärjestelmää ja löydettävä lisää hoitajia. Korjausvelkaa on etenkin ikääntyneiden palveluissa. Kyse ei ole koronasta eikä Ukrainan sodasta, vaan myös poliittisista valinnoista. Esimerkiksi hallituskauden alkupuolella säädettiin vanhuspalvelulakiin henkilöstömitoitus (0,7). Tätä säädöstä perusteltiin hoivan turvallisuuden ja laadun lisäämisellä kuvitellen, että desimaali säädöksessä parantaa asiakkaiden tilannetta. Nyt koko maan tasolla hoivapaikkoja on tyhjänä yli 3 000, THL:n tuoreiden tietojen mukaan kotihoidon saatavuus on heikentynyt merkittävästi ja kaikilla alueilla on hoitajapula.
Hämeen 100 000 yli 65 -vuotiasta ihmistä ansaitsee parempaa. Asiakaslähtöisyyttä peruspalveluissa tulee lisätä; oikea-aikaiset ja palvelutarpeen mukaiset palvelut vähentävät raskaampien palveluiden tarvetta ja käyntejä. Kaikki resurssit olivatpa ne julkisia tai yksityisiä on otettava käyttöön. Kustannuksia ja laatua tulee vertailla. Hämeen alueelta löytyy arviolta 1 000 yksityistä eri kokoista toimijaa ja toimipisteitä on alueen joka kolkassa. Nämä tuottajat ovat voimavara hyvinvointialueille.
Työvoiman saatavuudesta on huolehdittava myös teollisuudessa ja muissa palveluissa. Jos emme hyväksy työperäistä maahanmuuttoa, on myös niitä skaalattava alas. Etlan selvitysten mukaan työperäinen maahanmuutto tulisi noin 3 x jotta väkimäärämme pysyisi nykyisellä tasollaan.
Kotimaassa ja kansainvälisesti menestyvä tuotannollinen toiminta on edellytys verotulojen saamiseksi ja hyvinvointiyhteiskuntamme menojen kattamiseksi. Hyvinvointialueiden riittävä rahoitus edellyttää tasapainoista julkista taloutta ja siksi nykyisen velkakierteen katkaiseminen on välttämätöntä.