Alkaneen vuoden alussa tulivat voimaan Marinin hallituksen päätökset sairausvakuutuslain mukaisten tutkimuksen ja hoidon korvauksien, fysioterapian ja matkakorvausten lakkauttamisesta eli osa ns. Kela-korvauksista loppui. Taustalla ovat vuoden 2020 lakimuutokset; hoivan 0,7:n mitoituksen maksumiehiksi joutuivat Kela-korvausten saajat ja ikäihmiset.
Tavoiteltu 42,7 miljoonan euron ”budjettisäästö” on pieni suhteessa leikkauksen vaikutuksiin. Kela-korvaukset mahdollistivat asiakkaiden itse hankkimia palveluita merkittävästi suuremmalla summalla ja oli tervetullut tuki nimenomaan pienempi tuloisille. Lakkauttaminen puolestaan lisää painetta julkista jo ennestään ruuhkautunutta terveydenhuoltoa kohtaan. Kokonaisuutenaan ihmisten oikea-aikainen hoito vaarantuu. Pahimmillaan nämä yksittäiset ja keskenään ristiriitaiset lakimuutokset voivat johtaa lisääntyvään raskaampien ja samalla kalliimpien palveluiden käyttöön.
Vastuu ikääntyneiden ympärivuorokautisesta hoivasta on hyvinvointialueilla. Valtio ei ole määritellyt miten Kela-korvauksista nipistetty raha päätyy nimenomaan ympärivuorokautisen hoivan asiakkaiden hyväksi. Tällä hetkellä tiedämme, että hyvinvointialueiden vuoden 2023 talousarviot ovat yhteensä noin 1,5 miljardia euroa alijäämäiset. Viime vuoden lopulla konkretisoitunut rahoituksen vaje on massiivinen ja Kela-korvausten lopettaminen hoivan kustannuksien kattamiseksi on osoittautunut täysin perusteettomaksi.
Hyvinvointialueiden haasteista suurin on luonnollisesti hoitajapula, jota Kela korvausten lakkauttaminen pahentaa. Siitäkin huolimatta, että hoitajien laajamittainen puute on ollut selkeästi hallituksen tiedossa, päättivät hallituspuolueet ennen joulua kiristää ympärivuorokautisen hoivan mitoitusta vuoden 2023 joulukuun alusta 0,7:ään. Henkilöstöä pitäisi löytyä siis luokkaa 10 % lisää joidenkin kuukausien kuluessa. Kyse on merkittävistä henkilöstö- ja kululisäyksistä, jotka on katettava alueilla muista palveluista leikaten, koska alijäämä valtion rahoituksen suhteen suurenee entisestään. Hoivan kustannukset ovat nousseet sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa viime vuosina yhteensä arviolta yli 30 %:lla.
Sotessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kyse on mutkikkaasta kokonaisuudesta; hoitajapuutteen vuoksi maassamme on jo nyt suljettuna yli 3 000 ympärivuorokautisen hoivan paikkaa. Tämä ja Kela -korvausten lakkauttaminen siirtää asiakkaita jatkuvasti lisää asiakkaita julkisen järjestelmän piiriin aiheuttaen hyvinvointialueille ennakoimattomia haasteita. Laki edellyttää hoitajat ensi sijassa laitoksiin, ja mitoituslain vakavat seuraukset kotihoidossa näkyvät kautta maan. Palveluiden saatavuuden heikentymisestä ja suurista kustannuslisäyksistä kärsivät suurimmaksi osaksi ikäihmiset.
Kela-korvauksista käyty keskustelu kuvastaa eroja poliittisten tahojen tavassa taklata soten haasteita; mennäänkö järjestelmä vai ihminen edellä. Hallitus pyrkii parantamaan tilannetta järjestelmälähtöisesti ja lakien yksityiskohtaisuutta lisäämällä ilman, että pystyisi osoittamaan riittävät resurssit ehdotusten toteuttamiseen. Oppositiopuolueet ovat tehneet välikysymyksiä, joiden ydin on se, että ihmisten toimivaa palvelua ei tule rikkoa ja että eurot tulevat tehokkaimpaan käyttöön, kun niillä turvataan oikea-aikaista palvelun saantia ja ehkäistään raskaampien palveluiden tarvetta.
Yksimielisiä ollaan siitä, että seuraavalla hallituskaudella soteen ja ikäihmisten palveluihin tarvitaan korjaussarja. Koko kokonaisuus tulee ottaa perattavaksi ja rahat tulee suunnata ensisijaisesti sinne, missä tarve on suurin. Hoitajapula on tämän hetken suurin haaste. Siinä on kysymys yhteiskunnallisesta ongelmasta, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan kaikki keinot laaja-pohjaisesti ja pitkäjänteisesti. Tätä haastetta ei voida ratkaista poliittisesti tai uusia lakeja säätämällä. Kela-korvausten ja ns. monikanavarahoituksen osalta tulee selvittää ja toteuttaa järjestelmän tehokkuusedut kehittäen eikä pois pyyhkien. Tätä voidaan edistää asiantuntemuksella tehtävällä lainsäädännöllä. Mennään asiakas edellä.