Vaalien aikaan kerran neljässä vuodessa toistuu hyvinvointipalveluiden osalta sama kuvio; vasemmisto uhkailee oikeiston leikkauslistoilla ja muilla käsittämättömillä väitteillä. On hyvä, että puolueiden kuntoa ja näkemyksiä koetellaan ja kansa pääsee valitsemaan, kuka seuraavan hallitusohjelmaa kokoaa. Tarpeeton vastakkainasettelu on kuitenkin pois asiakkailta kävipä vaaleissa miten vain. Molempia sektoreita ja erilaisia toimijoita tarvitaan terveen kilpailun ja sitä kautta laadun kehittämiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi.
Suomen kansa ei halua velkavetoista rahan jakamista. Terve julkinen talous on tärkein kivijalka hyvinvointivaltiomme kyvylle huolehtia kaikista. Soten talous on suurin yksittäinen menoerä valtion taloudessa ja kyse on kaikkia kansalaisia koskettavista arjen palveluista. Pääsenkö lääkäriin ja saanko hoivaa, kun sitä tarvitsen, ovat isoja kysymyksiä sekä kansalaiselle ja suomalaiselle yhteiskunnalle.
Keinoja on, jos tahtoa löytyy. Tämä sanonta pitää paikkansa myös sotessa. Suomessa on hoitajia ja lääkäreitä suurin piirtein saman verran kuin monissa muissa maissa. Me olemme eräs maailman onnellisimmista kansoista. Nykyhallitus on ottanut velkaa ja pitänyt yllä samanaikaisesti esimerkiksi metsäradan kaltaisia perustelemattomia miljardihankkeita. Nyt on aika suunnata resurssit niitä eniten tarvitseville ja luopua asioista, jotka eivät edistä ihmisten tai yhteiskunnan parasta.
Eri toimialoja vaivaavasta ylisääntelystä on luovuttava. Varsinkin sotessa pyritään ylimitoitetulla yhteiskunnan kontrollilla varmistamaan laatua unohtaen, että laki ei yksin tuo mukanaan yhtään uutta asiaa. Hoivan laatu ei korreloi hoivakodissa olevan hoitajamäärän mukaan eikä meillä tule olemaan 1.12.23 lain edellyttämää määrää hoitajia (0,7). Huhtikuun alussa voimaan astuva hoitotakuulaki ei tule lyhentämään ”sormia napsauttamalla” lääkäriin pääsyn viipeitä tai lyhentämään leikkausjonoja.
Hyvinvointialan palveluiden kehittämistä vaivaa pitkäaikaissairaus; varsinkin vasemmalla asetetaan yksityinen ja julkinen palveluiden kehittämisessä vastakkain. Ajattelun taustalla on epätosi käsitys siitä, että julkinen toimija olisi jotenkin luotettavampi ja asiantuntevampi kuin yksityinen toimija. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikki alan ammattilaiset koulutetaan samoissa oppilaitoksissa samojen opetussuunnitelmien mukaan. Tämä siitäkin huolimatta, että asiakkaat arvostavat yksityisiä palveluja. Me ehdokkaat kuulemme vaalikentillä päivittäin, kuinka ihmiset hakevat yksityiseltä sektorilta apua tilanteissa, joissa julkinen sektori ei pysty vastaamaan palvelutarpeeseen oikea-aikaisesti.
Nyt on oikea aika luopua luutuneista asenteista, jotka vaivaavat järkevää asioiden kehittämistä. Nyt on oikea aika tunnistaa, että asiantuntemuksella ja osaamisella pystytään edistämään asioita yli puoluerajojen ja ideologioista riippumatta.